Jopo Helsinki bike meeting

A City of Jopos

For a long time car owners have had yearly gatherings for special brands. Now bike owners are catching up. The first bike gathering for Helkama Jopo-bikes was arranged in Helsinki. Photographer Roni Rekomaa took a cool photo of the bikers on their Jopos. Talk  about ultra-cool! /aitoa

More> HBL

Photo Roni Rekomaa

Helsinki the Design Capital 2012

Helsinki and Eindhoven competing for becoming Design Capital 2012

UPDATE 25.11.2009> Helsinki will be the Design Capital 2012!

Two cities, Helsinki inFinland and Eindhoven in The Netherlands are competing about the prestigeous title of Design Capital 2012. The International Council of Societies of Industrial Design will choose the winner in November. The judges will visit the two cities in August.

If Helsinki is chosen there will be big opening and closing events and several festivals and happenings organised around Design and Architecture in the city during the two-year capitalship.

Will the establishment of Iittala, Marimekko, Fiskars, Aalto, Artek, Helsinki art nouveau- and modern architecture, and designers like Ilka Suppanen, Harri Koskinen, Valvomo bring the price home, or do the judges look for new design ideas of  non-commercialism, ecology, ethics and mysticism like Hel Looks, Globe Hope, Hollmen-Reuter-Sandman Architects, Marcus Copper, or -since the almost total death of free graffiti culture in the city-, the risign culture of guerilla gardening in Helsinki?

Marimekko

Alvar Aalto

art nouveau architecture

Snowcrash Globlow lamp

Hel Looks: Colin (33)

Hollmen Reuter Sandman

Archangel of the seven seas - Marcus Copper

Guerilla Gardening

Shopping uniformly

Our cities are malls

I was sitting on the tram number 6 trough the center of Helsinki on my way to Hietalahti, and it crossed my mind, how similar the businesses in metropolitan areas are becoming. It doesn’t matter if its Paris , Madrid, Stocholm or Helsinki, but in the core shopping district you always find Prada, Gucci, Hugo Boss, Hästens, Hennes et Mauritz and Zara occupying all of the downtown rental spaces. It’s the same verywhere! Cities need to stand out and find their own character again.

We used to imagine this was a phenomena only concerning shopping malls; that is where you find the shops and enterprises composed of specific pre-organised compounds of shops. Shops that do not enter into each other comfort zone too much to create real competition in prizing, shops that tend to the needs of the average IMAGINED shopper of a specific targeted area. You have malls targeting middle class; these are the malls on the ring roads and perhaps the malls in city center targeting the offspring of the wealthy (those who can afford to live in the city)…so we get for example Kamppi Mall in Helsinki centre that attracts mainly teenagers. (The Kamppi Mall is by the way the busiest mall in Europe –insert ad here-). But as I watched the well known brands pass by my tram window, I realised this has happened to our city centres outside the malls as well. Our cities are becoming a malls.

So what will happen if the turbulence on the financing market continues? Would it possibly create new opportunities to reclaim the liveliness and dynamics of the city centres? When people stop spending on luxury, and the brand shops have to close down, is there a new dawn for experimental enterprises in the centre? Perhaps we will see sprawling young entrepreneur businesses find a niche in our cities. I remember the attraction and excitement of for example Barcelona a decade back, that lay in the possibilities to create things, live from it, change your mind if you felt like it and go in another direction, and succeed again. This was the creation of young students, immigrants, of refugees, of local people using the buzz…all of this both gave opportunity to business to establish and to the atmosphere of that your life lay at your feet to create, whatever age you were. The centre of Barcelona was full of unknown designer shops, small clubs popping up everywhere, record shops, cafés, restaurants. The huge number of tourists consequently flocking there gave way to a lot of trendy hostels. Forget Gaudi (however fantastic), forget the MACBA Museum…the city grew its fame out of the will to do things of people living there. If the city centre would not have supported low enough rents for small new businesses, if the rent levels would only allowed brand names there, the famous Barcelona we know today would not exist.

History, Catalunya, beauty of architecture…all of this would prevail, but we would not have our imaginary City of Life. A lot of `city´ is in the minds of its inhabitants and its visitors, and like the rug under the feet of the financing market, it is also easily shaken if not tendered.//aito

Helsinki Hietalahti fleemarket clothes

link> Wardrobe remix

Important events

Things happening soon in Helsinki worth checking out:

1) This year´s Megapolis 2023 on date 27.9.2008 at Vanha Ylioppilastalo in Helsinki

2) Carrotmob is coming to Finland: Saturday 27.9 (at 18.30) in Ravintola Juttutupa in Hakaniemi.

Concept idea presented by the founder Brent Schulkin on youtube:

The result in: Talous Sanomat

3) Thursday 2.10.2008 (at 17.00)

HUM:ARC (Architecture for Humanity) exhibition opening at A-Guild´s Gallery “Mom, whats´s architecture?” Neitsytpolku 8 in Helsinki

www.new.facebook.com/EVENT

www.new.facebook.com/GROUP

Punk my street

Reclaim the streets

“Reclaim the streets” is a worldwide phenomenon, where people take over the streets and set up a party. Yesterday in Helsinki, Punk took over. The organization was excellent; one second – people fill the street, two seconds – traffic is stopped and anarchist black flags put up, and a red blanket constructed to hinder cars from passing. Three seconds – the tent is up. Four seconds – the instruments are orderly put up and the spontaneous stage is ready. Five seconds – a small aggregat is carried in to give power to the loudspeakers. Next the bar is up and punk music fills the neighbourhood. //aito

Punk my neighbourhood

Malminrinne reclaimed

The police watching over

Concert

Red skeleton banner

< VIDEO

The city of voice – Wikicity

Wikicity

Vaarallisia ajatuksia - Dangerous Thoughts – that is something the guys at Demos like. Imagine year 2050 they say: most of the worlds population will live in “slums”; self-built cities. `This is our salvation!´ the men state. Wait a moment?

Wikicity is the city of voice. It’s the place of opportunity superior to the gold paved streets of another utopia, it is where opportunity is something you create together. It’s the place where man (hopefully woman, too…) can create his own surroundings. It is organised anarchy – extremely alluring. Dangerous? Risky? Naive? Optimist? Innovative? Hopeful? Progressive? Unpredictable? Brilliant? YES!

Look at what we have as an option: people more and more disengaged in decisions on their own lives, more and more distrustful of neighbours, more and more alone, embedded into a blanket of that everything in life is -so well organized-.

Roope Mokka of Demos Helsinki wrote an article on “Thinking Cities” for the Monocle alongside Alain de Botton, Richard Florida, Jonathan Raban, Ricky Burdett and Richard Alston. //aito

The idea of self-built cities is the greatest promise for urban development. The idea is that we open up the creation of cities in the same way we have opened the compiling of encyclopedias and online-media to allow anyone to contribute. It’s the same principle that many industries are using to open up their R&D, design and marketing processes to their customers and which also inspires “open source” software development. Co-creating cities is one of the few positive developments in a problem-ridden tidal wave of urbanisation in the 21st century. And it’s one that could make us happier.

The core issue is that cities no longer enable us to live out our dreams. We have changed, but the cities haven’t. They remain the final bastions of modernistic design where users are seen as the masses and individuals are an obstacle. Even suburbia (on the surface a tasteless, mundane, hypermarket-bound high-carbon lifestyle) offers more potential for self-expression. That is why we fleeing cities. To lure us back we need cities that give us a voice. We need to take democracy to the next level, where it recognises our individual needs and dreams.

Demos NOW, an urban think tank, has created the concept of City 2.0 (PDF) – an urban ecosystem of social innovation, governance and social risk funding. We want to turn the Helsinki Metropolitan Area into a self-built city; a hi-tech low-carbon “slum” with an unforeseen and unpredictable quality of life. A Wikicity.

yhteiskunta 2.0

The Walkability map

City Walkability map

WalkScore is developing colour coded walkability maps for cities. This is a great tool when buying an apartment, for tourists choosing hotels and for city and traffic planning. The basic score for Helsinki centre walkability is 74 out of maximum score 100 (Helsinki walkability). Hopefully we will soon have a full colour coded walkability map of Helsinki, too! //aito

http://www.walkscore.com (Seattle)

What makes a neighborhood walkable?

Walkable communities tend to have the following characteristics:

• A center: Walkable neighborhoods have a discernable center, whether it’s a shopping district, a main street, or a public space.
• Density: The neighborhood is dense enough for local businesses to flourish and for public transportation to be cost effective.
• Mixed income, mixed use: Housing is provided for everyone who works in the neighborhood: young and old, singles and families, rich and poor. Businesses and residences are located near each other.
• Parks and public space: There are plenty of public places to gather and play.
• Accessibility: The neighborhood is accessible to everyone and has wheelchair access, plenty of benches with shade, sidewalks on all streets, etc.
• Well connected, speed controlled streets: Streets form a connected grid that improves traffic by providing many routes to any destination. Streets are narrow to control speed, and shaded by trees to protect pedestrians.
• Pedestrian-centric design: Buildings are placed close to the street to cater to foot traffic, with parking lots relegated to the back.
• Close schools and workplaces: Schools and workplaces are close enough that most residents can walk from their homes.

Your Walk Score is a number between 0 and 100. Here are general guidelines for interpreting your score:

• 90 – 100 = Walkers’ Paradise: Most errands can be accomplished on foot and many people get by without owning a car.
• 70 – 90 = Very Walkable: It’s possible to get by without owning a car.
• 50 – 70 = Some Walkable Locations: Some stores and amenities are within walking distance, but many everyday trips still require a bike, public transportation, or car.
• 25 – 50 = Not Walkable: Only a few destinations are within easy walking range. For most errands, driving or public transportation is a must.
• 0 – 25 = Driving Only: Virtually no neighborhood destinations within walking range. You can walk from your house to your car!

When the World is not Enough

Megafonin Helsingin toimituksen poliittinen dokumentti talonvaltauksista ja kaupunkitilaa koskevista konflikteista

Megafoni-Helsinki

Helsingin poliisilaitoksen mukaan talonvaltaukset ovat tämän kesän kuumin trendi. Mistä tässä trendissä on kyse? Talonvaltaukset ovat ilmaus sellaisten antagonististen subjektiivisuuksien syntymisestä, jotka ovat kehittyneet kaupungissa ja joille kaupunkitilan täytyy olla ilmaista, koska se on “ilmaa jota hengitämme”.

Vallatussa Telakkakatu 6:ssa oli valtava hallitila

Kaupungin edustajat ja moraaliset julkiset kommentaattorit ovat läpi kesän korostaneet, että talonvaltaajien vaatimukset ovat “kohtuuttomia”. He haluavat keskustasta niin suuren tilan, että siellä voi järjestää ilmaiseksi esimerkiksi teatteria ja keikkoja. Kaikki nämä ymmärtäväiset ihmiset ovat valmiita antamaan “nuorille” oman tilan, kunhan se ei ole liian kallis. Kuitenkaan he eivät tahdo ymmärtää, miksi mikään tarjottu tila ei valtaajille riitä.

He eivät ymmärrä, että kyse ei ole uuden “vähemmän byrokraattisen” nuorisotalon tarpeesta. Talonvaltaajat eivät halua uutta omaehtoista nuorisotaloa, vaan he haluavat asettaa kyseenalaiseksi kaupunkitilan kapitalistisen haltuunoton. Kyse on perustavasta poliittisesta ristiriidasta, johon ymmärtäväiset virkamiehet eivät pysty vastaamaan. Pieni syrjäinen tila ei riitä, koska kaikkein olennaisinta valtauksissa on juuri niiden ilmaisemien tarpeiden liiallisuus suhteessa kapitalistiseen logiikkaan. Edes maailma ei riitä niin kauan kuin kyse on pääoman maailmasta…

Sen rinnalle ja sisälle rakentuu toinen maailma, tai lukuisia toisenlaisia maailmoja.

Valtaajien tarpeet eivät ole liiallisia siksi, että ne olisivat määrällisesti liian suuria vaan siksi, että ne ovat laadullisesti erilaisia kuin kaikki tarpeet, joita kapitalistisen logiikan ohjaamat päättäjät pystyvät ymmärtämään. Valtaajat haluavat ottaa kaupunkitilaa yhteiseen käyttöön maksamatta siitä, koska tilaa ei ajatella kustannus-hyöty -logiikan mukaisesti. Tilasta ei makseta, koska sillä ei pyritä tekemään voittoa. Tila otetaan haltuun vapaata yhteistoimintaa ja rahalla mittaamatonta tuotantoa varten. Vapaa yhteistoiminta lisää kyllä sivuvaikutuksenaan pääoman arvoa, mutta sen logiikka on täysin toisenlainen kuin pääoman arvonlisäyksen.

Tämä tuotanto perustuu siihen, että ihmiset ovat valmiita tuottamaan asioita yhdessä saamatta siitä mitään yksityistä etua. Sen logiikka on pikemminkin lahjan logiikkaa kuin rationaalisen, taloudellista etuaan maksimoivan yksilön laskelmointia.

Nykyisin tämän yhteistoiminnan paikka on ennen kaikkea kaupunkitila, metropolin tila. Myös esimerkiksi autonomiset sosiaalikeskukset lisäävät kaupunkitilan arvoa, koska ne houkuttelevat ihmisiä. Italiassa tärkeimmät niistä ovat päässeet myös matkaoppaisiin, koska mielenkiintoisimmat keikat järjestetään usein niissä.

Kaupunkitilan yksityistämisen tarkoituksena on tämän kaikkialle hajautuneen arvon kasaaminen. Kiinteistöjen omistajat ja keinottelijat voivat odottaa omistamiensa tilojen arvon nousevan, koska ihmiset haluavat yhä kiihkeämmin elää kaupungeissa, joiden vetovoimaa he tuottavat elämällä, olemalla ja asumalla.

Tuotanto ja antagonismi

Urbaani yhteistoiminta siis sekä kasvattaa pääoman voittoja että menee sen logiikan tuolle puolen. Se on kollektiivista luovuutta, joka haistattaa paskat “luoville luokille” ja heidän konsulttihorinoilleen.

Nykyisin pääomalle kaikkein suurimpia voittoja tuottavat ihmisten välisten suhteiden järjestämiseen ja yhteisen älyn käyttöön perustuvat talouden sektorit. Siksi ihmisten välisen kanssakäymisen paikat, eli suurkaupunkien keskustojen tilat, ovat kalleinta mitä kapitalistit omistavat. Kahvilat ja ravintolat menestyvät keskustoissa, koska ihmiset käyvät siellä. Muotisuunnittelijoiden ja mainostoimistojen täytyy perustaa konttorinsa keskustaan, koska heidän hyödyntämäänsä raaka-ainetta ovat ihmisten pukeutuminen, eleet, slangit ja käyttäytymistavat. Globaalit suuryritykset haluavat perustaa pääkonttorinsa juuri globaalien metropolien keskustoihin, missä on tarjolla niiden tarvitsemaa työvoimaa ja äärimmilleen erikoistuneita palveluita.

Kaupungin keskustoissa tapahtuva kanssakäyminen tuottaa suunnattoman rikkauden juuri siksi, että ne ovat paikkoja, joihin väki kerääntyy, joissa metropolin heterogeeniset elementit jatkuvasti osuvat yhteen kaupunkitilassa ajelehtiessaan, joissa hengailevat kaikki metropolissa elävät erilaiset ihmiset: liikemiehet, skeittarinuoret ja pissikset, siirtolaiset ja joutilaat eläkeläiset. Vain erot voivat tuottaa rikkautta.

Itse asiassa pääoma tekee kaupunkitilasta yksityisen voiton lähteen juuri sen vuoksi, että ihmiset haluavat käyttää sitä yhteisesti. Kuitenkin ihmiset tekevät kaupungin, eikä pääoma voi riistää siihen kohdistuvaa kollektiivista “tekijänoikeutta” herättämättä alati kiihtyvää vastarintaa.

Sabotaasi ja yhteisö

Metropolin sosiaalisissa verkostoissa tapahtuvaa tuotantoa voidaan ottaa haltuun vain yhdellä keinolla: tekemällä metropolissa elämisestä rahan alaista. Raha taas on suhde, jonka kautta pääoma komentaa yhteiskuntaa. Ihmisiä pakotetaan kanavoimaan tuotantoaan palkkatyön eli pääoman komennossa tehtävän ja sen arvoa lisäävän työn sisään tekemällä kaikista kaupunkitilassa elämisen edellytyksistä vain markkinoiden kautta hankittavia. Ja markkinoilla tarvittavaa rahaa taas saa vain tekemällä palkkatyötä.

Tässä tilanteessa kaupunkitilan haltuunottamisesta, sen kollektiivisesta palauttamisesta yhteiseen käyttöön, tulee keskeinen yhteiskunnallisen lakon muoto.

Tämän kesän valtausten kokemukset ovat luoneet /ihmisille/ uskoa omiin toiminnan mahdollisuuksiin, kykyyn rakentaa ja ylläpitää tiloja itse yhdessä toisten kanssa. Sekä kykyyn ja mahdollisuuteen saattaa yhteen erilaisia ihmisiä. Erityisesti Katajanokalla onnistuttiin hyvin poikkeuksellisella tavalla luomaan suhteita naapureihin ja jakamaan heidän kanssaan kaupunkitilan käyttöön liittyviä kokemuksia.

Tämä ihmisten välisten suhteiden monimuotoisuushan on myös metropolin tuotannollisen merkityksen perusta. Kapitalismin tarvitsemat kulttuuriset ja tiedolliset innovaatiot syntyvät aina ihmisten omaehtoisessa kanssakäymisessä, urbaaneissa alakulttuureissa ja “ruohonjuuritason” verkostoissa. Pääoma ei voi riistää metropolin verkostoja ilman että se antaa niiden kehittää jotain ennalta arvaamatonta. Siis jotain vallankumouksellista, pieniä arkipäivän vallankumouksia, toiseksi-tulemisia, kohtaamisia, jotka antavat mahdollisuuden toimia totutusta poikkeavalla tavalla ja muodostaa uudenlaisia tapoja havainnoida maailmaa, uudenlaisia suhteita itseen ja toisiin ihmisiin. Siis uudenlaisia, vallankumouksellisia subjektiivisuuksia.

“Kansa löytää perustuslain kaduilta”

Varmuuden vuoksi vielä kerran: talonvaltauksissa ei siis ole kyse uuden nuorisotalon tarpeesta, vaan kaupunkitilan yksityisomistuksen lakkauttamisesta. Jälleen kerran kollektiivinen laittomuus muuttuu uudeksi laillisuudeksi, uuden perustuslain luomiseksi ja kahden laillisuuskäsityksen väliseksi konfliktiksi. Siis lupa tappaa vanha järjestys.

Sen vuoksi vanhoja puolueita ja niiden toimintaa vanhan laillisuuden sisällä ei välttämättä tarvita, sillä tilat otetaan joka tapauksessa. Kehotus laillistaa valtaukset ei ole pyyntö puolueille, vaan vihje siltä varalta, että ne haluavat säilyä hengissä uudessa globaalissa ja metropolitaanisessa kontekstissa. Metropolin tilassa taisteleva autonominen subjekti voi toki vain elää ja antaa toisten kuolla. Se on uudenlainen Bond-tyttö, jota eivät kiinnosta sen enempää martineja litkivien lipevien uhkapelureiden liehittelyt kuin kierosilmäisten roistojen runsaskätisimmätkään tarjoukset. Se on itse yhtä aikaa suunnattoman älykäs kollektiivinen rikollinen ja uutta järjestystä rakentava ja suojeleva salainen agentti.

(link to complete article) Megafoni Helsinki “When the World is not enough…”

Rakentamisen Ruusu 2007

Rakentamisen Ruusu 2007
	Uusi asuntoarkkitehtuuri ja lähiympäristön suunnittelu sekä julkiset kaupunkitilat saivat tällä kertaa rakentamisen ruusuja Helsingissä. Tunnustuksen arkkitehti Jarmo Pulkkiselle luovutti rakennuslautakunnan puheenjohtaja Kauko Koskinen 5.2.2008 kaupungintalolla. Kunniamaininnan saivat professori, arkkitehti Vilhelm Helander ja arkkitehti Juha Ilonen. Arkkitehti Jarmo Pulkkinen Rohkeasta, peräänantamattomasta ja paikan olosuhteet ymmärtävästä asuntosuunnittelusta, jossa kaupunkimaiseen asumiseen ja korkeatasoiseen arkkitehtuuriin yhdistyvät pientaloasumisen parhaat piirteet. (link) Herttoniemenrannan pientalot /HS Professori, arkkitehti Vilhelm Helander Johdonmukaisesta ja ravistelevasta huomion kiinnittämisestä julkiseen kaupunkitilaan. Ylittämättömään rakennushistorian tuntemukseen yhdistyy luova opetustoiminta ja suunnittelu. “Katajanokalle toteutetaan parhaillaan salaiseksi luokiteltua valtakunnallista hätäkeskusta kalliosuojaan maan alle. Maanalaisetkin suojat tarvitsevat yhteyksiä maan päälle. Ensimmäiset versiot maan päälle tulevista rakennelmista olivat huonosti Katajanokan historiallisesti arvokkaaseen kaupunkirakenteeseen sovitettuja. Kaupunkikuvaneuvottelukunnankin aloitteesta rakennelmia suunnittelemaan kutsuttiin professori Vilhelm Helander. Helander onnistuikin sijoittamaan välttämättömät maanpäälliset rakenteet suurella taituruudella osaksi olemassa olevia rakenteita. Ne jopa täyttävät suojan salaisuusvaatimusta paremmin kuin alkuperäinen suunnitelma konsanaan. Tärkeintä on luonnollisesti se, että suoja ei turmele maailmanluokan mittakaavassa arvokasta Katajanokan julkista kaupunkitilaa.”   Arkkitehti Juha Ilonen: Olohuone Helsinki Innovatiivisista avauksista arkkitehtuurin marginaalissa, jossa vuosikymmeniä laiminlyödyt urbaanit tilat löytävät ennenäkemättömiä uusia ulottuvuuksia. (link) Juha Ilonen “Olohuone Helsinki

Helsingin rakennusvalvontavirasto press release (in Finnish) .pdf

MAO – Program for Land Use and Housing

För ett mera urbant Helsingfors

Var finns byggherrarna som är villiga att till dagens kostnader bygga bostäder till morgondagens prisnivå?

Vad har de skyhöga bostadspriserna i huvudstadsregionen gemensamt med klimatförändringen?

Jo, programmet för markanvändning och boende i Helsingfors 2008-2017 avviker radikalt från tidigare bostadspolitiska program. Den här gången är programmet både mera långsiktigt och mera mångsidigt än tidigare, och det syftar konsekvent till att utveckla huvudstaden i hållbar riktning.

När stadsfullmäktige i kväll behandlar dokumentet tar de ställning för – eller emot – en utveckling mot tätare och högre bebyggelse, mindre beroende av personbilar, mera hyresbostäder, bättre energieffektivitet med mera sådant.

Motiveringarna handlar om bostadsbrist men också om växthusgaser och arbetskraftsbrist.

Den kollektiva bastun gör comeback, hyresbostäder får vara mindre än 75 kvadratmeter, stadsstrukturen förtätas överallt inom räckhåll för spårbunden kollektivtrafik, elvärme tillåts inte som huvudsaklig värmekälla i nybyggen, de som lever utan bil ska inte betala för bilplatserna de inte behöver, normer införs för antalet cykelplatser …

Helhetsgreppet på stadsplaneringen är mer än välkommet, likaså den kvantitativa ambitionen: att under de närmaste tio åren få sammanlagt 50 000 nya bostäder byggda i Helsingfors, i medeltal 5 000 per år.

För att bostadspolitiken ska uppfylla klimatpolitiska kriterier måste också den existerande bebyggelsen förtätas så att befolkningsunderlaget för både kollektivtrafik och annan service stärks. Bland metoderna som kan komma i fråga finns ökad byggrätt, ändrad användning och vindsbyggande.
Ska intentionerna kunna fullföljas krävs det nya finansieringsmodeller men också att beslutsfattarna får invånarna med sig, mobiliserade för ett mera urbant Helsingfors än hittills.

Valårets tema är givet. Väljarna i Helsingfors måste förmås att sluta vakta sina “egna” bakgårdar.

HBL , Johanna Westman