Important events

Things happening soon in Helsinki worth checking out:

1) This year´s Megapolis 2023 on date 27.9.2008 at Vanha Ylioppilastalo in Helsinki

2) Carrotmob is coming to Finland: Saturday 27.9 (at 18.30) in Ravintola Juttutupa in Hakaniemi.

Concept idea presented by the founder Brent Schulkin on youtube:

3) Thursday 2.10.2008 (at 17.00)

HUM:ARC (Architecture for Humanity) exhibition opening at A-Guild´s Gallery “Mom, whats´s architecture?” Neitsytpolku 8 in Helsinki

www.new.facebook.com/EVENT

www.new.facebook.com/GROUP

Punk my street

Reclaim the streets

“Reclaim the streets” is a worldwide phenomenon, where people take over the streets and set up a party. Yesterday in Helsinki, Punk took over. The organization was excellent; one second - people fill the street, two seconds - traffic is stopped and anarchist black flags put up, and a red blanket constructed to hinder cars from passing. Three seconds - the tent is up. Four seconds - the instruments are orderly put up and the spontaneous stage is ready. Five seconds - a small aggregat is carried in to give power to the loudspeakers. Next the bar is up and punk music fills the neighbourhood. //aito

Punk my neighbourhood

Malminrinne reclaimed

The police watching over

Concert

Red skeleton banner

< VIDEO

The city of voice - Wikicity

Wikicity

Vaarallisia ajatuksia - Dangerous Thoughts - that is something the guys at Demos like. Imagine year 2050 they say: most of the worlds population will live in “slums”; self-built cities. `This is our salvation!´ the men state. Wait a moment?

Wikicity is the city of voice. It’s the place of opportunity superior to the gold paved streets of another utopia, it is where opportunity is something you create together. It’s the place where man (hopefully woman, too…) can create his own surroundings. It is organised anarchy - extremely alluring. Dangerous? Risky? Naive? Optimist? Innovative? Hopeful? Progressive? Unpredictable? Brilliant? YES!

Look at what we have as an option: people more and more disengaged in decisions on their own lives, more and more distrustful of neighbours, more and more alone, embedded into a blanket of that everything in life is -so well organized-.

Roope Mokka of Demos Helsinki wrote an article on “Thinking Cities” for the Monocle alongside Alain de Botton, Richard Florida, Jonathan Raban, Ricky Burdett and Richard Alston. //aito

The idea of self-built cities is the greatest promise for urban development. The idea is that we open up the creation of cities in the same way we have opened the compiling of encyclopedias and online-media to allow anyone to contribute. It’s the same principle that many industries are using to open up their R&D, design and marketing processes to their customers and which also inspires “open source” software development. Co-creating cities is one of the few positive developments in a problem-ridden tidal wave of urbanisation in the 21st century. And it’s one that could make us happier.

The core issue is that cities no longer enable us to live out our dreams. We have changed, but the cities haven’t. They remain the final bastions of modernistic design where users are seen as the masses and individuals are an obstacle. Even suburbia (on the surface a tasteless, mundane, hypermarket-bound high-carbon lifestyle) offers more potential for self-expression. That is why we fleeing cities. To lure us back we need cities that give us a voice. We need to take democracy to the next level, where it recognises our individual needs and dreams.

Demos NOW, an urban think tank, has created the concept of City 2.0 (PDF) - an urban ecosystem of social innovation, governance and social risk funding. We want to turn the Helsinki Metropolitan Area into a self-built city; a hi-tech low-carbon “slum” with an unforeseen and unpredictable quality of life. A Wikicity.

yhteiskunta 2.0

The Walkability map

City Walkability map

WalkScore is developing colour coded walkability maps for cities. This is a great tool when buying an apartment, for tourists choosing hotels and for city and traffic planning. The basic score for Helsinki centre walkability is 74 out of maximum score 100 (Helsinki walkability). Hopefully we will soon have a full colour coded walkability map of Helsinki, too! //aito

http://www.walkscore.com (Seattle)

What makes a neighborhood walkable?

Walkable communities tend to have the following characteristics:

• A center: Walkable neighborhoods have a discernable center, whether it’s a shopping district, a main street, or a public space.
• Density: The neighborhood is dense enough for local businesses to flourish and for public transportation to be cost effective.
• Mixed income, mixed use: Housing is provided for everyone who works in the neighborhood: young and old, singles and families, rich and poor. Businesses and residences are located near each other.
• Parks and public space: There are plenty of public places to gather and play.
• Accessibility: The neighborhood is accessible to everyone and has wheelchair access, plenty of benches with shade, sidewalks on all streets, etc.
• Well connected, speed controlled streets: Streets form a connected grid that improves traffic by providing many routes to any destination. Streets are narrow to control speed, and shaded by trees to protect pedestrians.
• Pedestrian-centric design: Buildings are placed close to the street to cater to foot traffic, with parking lots relegated to the back.
• Close schools and workplaces: Schools and workplaces are close enough that most residents can walk from their homes.

Your Walk Score is a number between 0 and 100. Here are general guidelines for interpreting your score:

• 90 - 100 = Walkers’ Paradise: Most errands can be accomplished on foot and many people get by without owning a car.
• 70 - 90 = Very Walkable: It’s possible to get by without owning a car.
• 50 - 70 = Some Walkable Locations: Some stores and amenities are within walking distance, but many everyday trips still require a bike, public transportation, or car.
• 25 - 50 = Not Walkable: Only a few destinations are within easy walking range. For most errands, driving or public transportation is a must.
• 0 - 25 = Driving Only: Virtually no neighborhood destinations within walking range. You can walk from your house to your car!

When the World is not Enough

Megafonin Helsingin toimituksen poliittinen dokumentti talonvaltauksista ja kaupunkitilaa koskevista konflikteista

Megafoni-Helsinki

Helsingin poliisilaitoksen mukaan talonvaltaukset ovat tämän kesän kuumin trendi. Mistä tässä trendissä on kyse? Talonvaltaukset ovat ilmaus sellaisten antagonististen subjektiivisuuksien syntymisestä, jotka ovat kehittyneet kaupungissa ja joille kaupunkitilan täytyy olla ilmaista, koska se on “ilmaa jota hengitämme”.

Vallatussa Telakkakatu 6:ssa oli valtava hallitila

Kaupungin edustajat ja moraaliset julkiset kommentaattorit ovat läpi kesän korostaneet, että talonvaltaajien vaatimukset ovat “kohtuuttomia”. He haluavat keskustasta niin suuren tilan, että siellä voi järjestää ilmaiseksi esimerkiksi teatteria ja keikkoja. Kaikki nämä ymmärtäväiset ihmiset ovat valmiita antamaan “nuorille” oman tilan, kunhan se ei ole liian kallis. Kuitenkaan he eivät tahdo ymmärtää, miksi mikään tarjottu tila ei valtaajille riitä.

He eivät ymmärrä, että kyse ei ole uuden “vähemmän byrokraattisen” nuorisotalon tarpeesta. Talonvaltaajat eivät halua uutta omaehtoista nuorisotaloa, vaan he haluavat asettaa kyseenalaiseksi kaupunkitilan kapitalistisen haltuunoton. Kyse on perustavasta poliittisesta ristiriidasta, johon ymmärtäväiset virkamiehet eivät pysty vastaamaan. Pieni syrjäinen tila ei riitä, koska kaikkein olennaisinta valtauksissa on juuri niiden ilmaisemien tarpeiden liiallisuus suhteessa kapitalistiseen logiikkaan. Edes maailma ei riitä niin kauan kuin kyse on pääoman maailmasta…

Sen rinnalle ja sisälle rakentuu toinen maailma, tai lukuisia toisenlaisia maailmoja.

Valtaajien tarpeet eivät ole liiallisia siksi, että ne olisivat määrällisesti liian suuria vaan siksi, että ne ovat laadullisesti erilaisia kuin kaikki tarpeet, joita kapitalistisen logiikan ohjaamat päättäjät pystyvät ymmärtämään. Valtaajat haluavat ottaa kaupunkitilaa yhteiseen käyttöön maksamatta siitä, koska tilaa ei ajatella kustannus-hyöty -logiikan mukaisesti. Tilasta ei makseta, koska sillä ei pyritä tekemään voittoa. Tila otetaan haltuun vapaata yhteistoimintaa ja rahalla mittaamatonta tuotantoa varten. Vapaa yhteistoiminta lisää kyllä sivuvaikutuksenaan pääoman arvoa, mutta sen logiikka on täysin toisenlainen kuin pääoman arvonlisäyksen.

Tämä tuotanto perustuu siihen, että ihmiset ovat valmiita tuottamaan asioita yhdessä saamatta siitä mitään yksityistä etua. Sen logiikka on pikemminkin lahjan logiikkaa kuin rationaalisen, taloudellista etuaan maksimoivan yksilön laskelmointia.

Nykyisin tämän yhteistoiminnan paikka on ennen kaikkea kaupunkitila, metropolin tila. Myös esimerkiksi autonomiset sosiaalikeskukset lisäävät kaupunkitilan arvoa, koska ne houkuttelevat ihmisiä. Italiassa tärkeimmät niistä ovat päässeet myös matkaoppaisiin, koska mielenkiintoisimmat keikat järjestetään usein niissä.

Kaupunkitilan yksityistämisen tarkoituksena on tämän kaikkialle hajautuneen arvon kasaaminen. Kiinteistöjen omistajat ja keinottelijat voivat odottaa omistamiensa tilojen arvon nousevan, koska ihmiset haluavat yhä kiihkeämmin elää kaupungeissa, joiden vetovoimaa he tuottavat elämällä, olemalla ja asumalla.

Tuotanto ja antagonismi

Urbaani yhteistoiminta siis sekä kasvattaa pääoman voittoja että menee sen logiikan tuolle puolen. Se on kollektiivista luovuutta, joka haistattaa paskat “luoville luokille” ja heidän konsulttihorinoilleen.

Nykyisin pääomalle kaikkein suurimpia voittoja tuottavat ihmisten välisten suhteiden järjestämiseen ja yhteisen älyn käyttöön perustuvat talouden sektorit. Siksi ihmisten välisen kanssakäymisen paikat, eli suurkaupunkien keskustojen tilat, ovat kalleinta mitä kapitalistit omistavat. Kahvilat ja ravintolat menestyvät keskustoissa, koska ihmiset käyvät siellä. Muotisuunnittelijoiden ja mainostoimistojen täytyy perustaa konttorinsa keskustaan, koska heidän hyödyntämäänsä raaka-ainetta ovat ihmisten pukeutuminen, eleet, slangit ja käyttäytymistavat. Globaalit suuryritykset haluavat perustaa pääkonttorinsa juuri globaalien metropolien keskustoihin, missä on tarjolla niiden tarvitsemaa työvoimaa ja äärimmilleen erikoistuneita palveluita.

Kaupungin keskustoissa tapahtuva kanssakäyminen tuottaa suunnattoman rikkauden juuri siksi, että ne ovat paikkoja, joihin väki kerääntyy, joissa metropolin heterogeeniset elementit jatkuvasti osuvat yhteen kaupunkitilassa ajelehtiessaan, joissa hengailevat kaikki metropolissa elävät erilaiset ihmiset: liikemiehet, skeittarinuoret ja pissikset, siirtolaiset ja joutilaat eläkeläiset. Vain erot voivat tuottaa rikkautta.

Itse asiassa pääoma tekee kaupunkitilasta yksityisen voiton lähteen juuri sen vuoksi, että ihmiset haluavat käyttää sitä yhteisesti. Kuitenkin ihmiset tekevät kaupungin, eikä pääoma voi riistää siihen kohdistuvaa kollektiivista “tekijänoikeutta” herättämättä alati kiihtyvää vastarintaa.

Sabotaasi ja yhteisö

Metropolin sosiaalisissa verkostoissa tapahtuvaa tuotantoa voidaan ottaa haltuun vain yhdellä keinolla: tekemällä metropolissa elämisestä rahan alaista. Raha taas on suhde, jonka kautta pääoma komentaa yhteiskuntaa. Ihmisiä pakotetaan kanavoimaan tuotantoaan palkkatyön eli pääoman komennossa tehtävän ja sen arvoa lisäävän työn sisään tekemällä kaikista kaupunkitilassa elämisen edellytyksistä vain markkinoiden kautta hankittavia. Ja markkinoilla tarvittavaa rahaa taas saa vain tekemällä palkkatyötä.

Tässä tilanteessa kaupunkitilan haltuunottamisesta, sen kollektiivisesta palauttamisesta yhteiseen käyttöön, tulee keskeinen yhteiskunnallisen lakon muoto.

Tämän kesän valtausten kokemukset ovat luoneet /ihmisille/ uskoa omiin toiminnan mahdollisuuksiin, kykyyn rakentaa ja ylläpitää tiloja itse yhdessä toisten kanssa. Sekä kykyyn ja mahdollisuuteen saattaa yhteen erilaisia ihmisiä. Erityisesti Katajanokalla onnistuttiin hyvin poikkeuksellisella tavalla luomaan suhteita naapureihin ja jakamaan heidän kanssaan kaupunkitilan käyttöön liittyviä kokemuksia.

Tämä ihmisten välisten suhteiden monimuotoisuushan on myös metropolin tuotannollisen merkityksen perusta. Kapitalismin tarvitsemat kulttuuriset ja tiedolliset innovaatiot syntyvät aina ihmisten omaehtoisessa kanssakäymisessä, urbaaneissa alakulttuureissa ja “ruohonjuuritason” verkostoissa. Pääoma ei voi riistää metropolin verkostoja ilman että se antaa niiden kehittää jotain ennalta arvaamatonta. Siis jotain vallankumouksellista, pieniä arkipäivän vallankumouksia, toiseksi-tulemisia, kohtaamisia, jotka antavat mahdollisuuden toimia totutusta poikkeavalla tavalla ja muodostaa uudenlaisia tapoja havainnoida maailmaa, uudenlaisia suhteita itseen ja toisiin ihmisiin. Siis uudenlaisia, vallankumouksellisia subjektiivisuuksia.

“Kansa löytää perustuslain kaduilta”

Varmuuden vuoksi vielä kerran: talonvaltauksissa ei siis ole kyse uuden nuorisotalon tarpeesta, vaan kaupunkitilan yksityisomistuksen lakkauttamisesta. Jälleen kerran kollektiivinen laittomuus muuttuu uudeksi laillisuudeksi, uuden perustuslain luomiseksi ja kahden laillisuuskäsityksen väliseksi konfliktiksi. Siis lupa tappaa vanha järjestys.

Sen vuoksi vanhoja puolueita ja niiden toimintaa vanhan laillisuuden sisällä ei välttämättä tarvita, sillä tilat otetaan joka tapauksessa. Kehotus laillistaa valtaukset ei ole pyyntö puolueille, vaan vihje siltä varalta, että ne haluavat säilyä hengissä uudessa globaalissa ja metropolitaanisessa kontekstissa. Metropolin tilassa taisteleva autonominen subjekti voi toki vain elää ja antaa toisten kuolla. Se on uudenlainen Bond-tyttö, jota eivät kiinnosta sen enempää martineja litkivien lipevien uhkapelureiden liehittelyt kuin kierosilmäisten roistojen runsaskätisimmätkään tarjoukset. Se on itse yhtä aikaa suunnattoman älykäs kollektiivinen rikollinen ja uutta järjestystä rakentava ja suojeleva salainen agentti.

(link to complete article) Megafoni Helsinki “When the World is not enough…”

Rakentamisen Ruusu 2007

Rakentamisen Ruusu 2007
	Uusi asuntoarkkitehtuuri ja lähiympäristön suunnittelu sekä julkiset kaupunkitilat saivat tällä kertaa rakentamisen ruusuja Helsingissä. Tunnustuksen arkkitehti Jarmo Pulkkiselle luovutti rakennuslautakunnan puheenjohtaja Kauko Koskinen 5.2.2008 kaupungintalolla. Kunniamaininnan saivat professori, arkkitehti Vilhelm Helander ja arkkitehti Juha Ilonen. Arkkitehti Jarmo Pulkkinen Rohkeasta, peräänantamattomasta ja paikan olosuhteet ymmärtävästä asuntosuunnittelusta, jossa kaupunkimaiseen asumiseen ja korkeatasoiseen arkkitehtuuriin yhdistyvät pientaloasumisen parhaat piirteet. (link) Herttoniemenrannan pientalot /HS Professori, arkkitehti Vilhelm Helander Johdonmukaisesta ja ravistelevasta huomion kiinnittämisestä julkiseen kaupunkitilaan. Ylittämättömään rakennushistorian tuntemukseen yhdistyy luova opetustoiminta ja suunnittelu. “Katajanokalle toteutetaan parhaillaan salaiseksi luokiteltua valtakunnallista hätäkeskusta kalliosuojaan maan alle. Maanalaisetkin suojat tarvitsevat yhteyksiä maan päälle. Ensimmäiset versiot maan päälle tulevista rakennelmista olivat huonosti Katajanokan historiallisesti arvokkaaseen kaupunkirakenteeseen sovitettuja. Kaupunkikuvaneuvottelukunnankin aloitteesta rakennelmia suunnittelemaan kutsuttiin professori Vilhelm Helander. Helander onnistuikin sijoittamaan välttämättömät maanpäälliset rakenteet suurella taituruudella osaksi olemassa olevia rakenteita. Ne jopa täyttävät suojan salaisuusvaatimusta paremmin kuin alkuperäinen suunnitelma konsanaan. Tärkeintä on luonnollisesti se, että suoja ei turmele maailmanluokan mittakaavassa arvokasta Katajanokan julkista kaupunkitilaa.”   Arkkitehti Juha Ilonen: Olohuone Helsinki Innovatiivisista avauksista arkkitehtuurin marginaalissa, jossa vuosikymmeniä laiminlyödyt urbaanit tilat löytävät ennenäkemättömiä uusia ulottuvuuksia. (link) Juha Ilonen “Olohuone Helsinki

Helsingin rakennusvalvontavirasto press release (in Finnish) .pdf

MAO - Program for Land Use and Housing

För ett mera urbant Helsingfors

Var finns byggherrarna som är villiga att till dagens kostnader bygga bostäder till morgondagens prisnivå?

Vad har de skyhöga bostadspriserna i huvudstadsregionen gemensamt med klimatförändringen?

Jo, programmet för markanvändning och boende i Helsingfors 2008-2017 avviker radikalt från tidigare bostadspolitiska program. Den här gången är programmet både mera långsiktigt och mera mångsidigt än tidigare, och det syftar konsekvent till att utveckla huvudstaden i hållbar riktning.

När stadsfullmäktige i kväll behandlar dokumentet tar de ställning för - eller emot - en utveckling mot tätare och högre bebyggelse, mindre beroende av personbilar, mera hyresbostäder, bättre energieffektivitet med mera sådant.

Motiveringarna handlar om bostadsbrist men också om växthusgaser och arbetskraftsbrist.

Den kollektiva bastun gör comeback, hyresbostäder får vara mindre än 75 kvadratmeter, stadsstrukturen förtätas överallt inom räckhåll för spårbunden kollektivtrafik, elvärme tillåts inte som huvudsaklig värmekälla i nybyggen, de som lever utan bil ska inte betala för bilplatserna de inte behöver, normer införs för antalet cykelplatser …

Helhetsgreppet på stadsplaneringen är mer än välkommet, likaså den kvantitativa ambitionen: att under de närmaste tio åren få sammanlagt 50 000 nya bostäder byggda i Helsingfors, i medeltal 5 000 per år.

För att bostadspolitiken ska uppfylla klimatpolitiska kriterier måste också den existerande bebyggelsen förtätas så att befolkningsunderlaget för både kollektivtrafik och annan service stärks. Bland metoderna som kan komma i fråga finns ökad byggrätt, ändrad användning och vindsbyggande.
Ska intentionerna kunna fullföljas krävs det nya finansieringsmodeller men också att beslutsfattarna får invånarna med sig, mobiliserade för ett mera urbant Helsingfors än hittills.

Valårets tema är givet. Väljarna i Helsingfors måste förmås att sluta vakta sina “egna” bakgårdar.

HBL , Johanna Westman

Living Labs in Helsinki

PRESS RELEASE 12 DECEMBER 2007 

Living Lab marketing brand

The Living Lab Innovations – Successful User Cases seminar
provided an understanding of living lab in the Helsinki
Metropolitan Area in the form of presentations and visits. The
seminar also announced the establishment of a European Network
of Living Labs office (ENoLL) in Helsinki.
The Living Lab Innovations – Successful User Cases seminar
attracted almost two hundred participants interested in living
labs to Helsinki on 28 November, 2007. Among them were players
from companies, public organizations and the European Network
of Living Labs (ENoLL) as well as representatives of Chinese
news agencies and the press.
The event also saw the launching of “Helsinki Living Lab”, an
alliance of the living labs in the Helsinki Metropolitan Area
(Helsinki, Espoo and Vantaa), which in the initial stages will
consist of six living labs in various areas of activity,
several science universities and polytechnics, companies and
firms of consultants.
Helsinki Living Lab is a network in which the players,
together with genuine users, develop products, services and
innovations in genuine urban environments and genuine usage
situations.

The aim is to generate better services and
products and to create new business. Helsinki Living Lab will
operate as an open umbrella and as a joint brand for all
living-lab players in the Helsinki Metropolitan Area, making
it possible for them to cooperate with each other.
Besides the living labs already operating in Arabianranta,
Pasila, Oulunkylä, and Otaniemi and one near Helsinki-Vantaa
Airport, the construction of the next stage of living labs, at
Suurpelto in Espoo and Kalasatama and Jätkäsaari in Helsinki,
is on the point of starting.

Aiming for global network

The Living Labs Innovations seminar also announced information
about a new European Network of Living Labs office to be
opened in Helsinki in January 2008. Forum Virium Helsinki, a
cluster developing digital services and content, will be in
charge of running the office.
The main coordination inside ENoLL will be carried out by its
Brussels office, which is managed by a Finn, Susanna Avéssta.
The operational side will be led by a management group
selected by Living Labs, with Veli-Pekka Niitamo from the
Center for Knowledge and Innovation Research
(CKIR) at the Helsinki School of Economics and Nokia acting as
chairman.
The Helsinki ENoLL office will coordinate the living lab
cooperation network inside the EU and outside, and it will be
responsible for the network’s communications. Ties with China
have already been opened and the aim is to create a global
network of living labs.
The European Network of Living Labs was established by
nineteen members in Helsinki in November 2006 during Finland’s
Presidency of the EU. The present country holding the
Presidency, Portugal, and its successor, Slovenia, have
assumed responsibility for developing the network, which has
already grown at breakneck pace: at this moment there are 51
living labs in 18 European countries.

Further information is available from: Forum Virium Helsinki

Jarmo Eskelinen, Director
Tel. + 358 50 593 3441
Greater Helsinki Promotion
Johanna Korhonen, Director, Communications
Tel. + 358 400 995699

Helsinki Living Lab

Helsinki Living Lab is a network in which the players,
together with genuine users, develop products, services and
innovations in genuine urban environments and genuine usage
situations. The aim is to generate better services and
products and to create new business.
The living labs in the Helsinki Metropolitan Area that are
involved in the initial stages are: Arabianranta, Forum Virium
Helsinki, Kustaankartano Centre for Elderly, m-cult, RFID Lab
Finland and Well Life Center. Helsinki Living Lab cooperation
is being made possible in the first stages by:

-the Center of Knowledge and Innovation Research (CKIR), Culminatum, DIMES ry/ LiTe Open, Greater Helsinki Promotion, HIIT/HUT, Laurea, Movense, Tekes (Finnish Funding Agency for Technology and
Innovation), the University of Art and Design Helsinki, VTT (Technical Research Centre of Finland) and the Cities of Helsinki, Espoo and Vantaa.

Further information is available at: www.helsinkilivinglab.fi

Forum Virium Helsinki

Forum Virium Helsinki promotes the development of digital
services. Forum Virium Helsinki is an independent bouncer of
ideas and creators, bringing together large and growing
companies, managing development projects and opening up
connections with international markets. Forum Virium Helsinki
is closely involved in creating real-life test environments in
the Helsinki Metropolitan Area and in planning Länsi-Pasila
and the Fortum Virium Centre, which will be built in that area
of Helsinki. The aim is to generate better services and
increasing business on the basis of strong expertise. The
companies that are providing the impetus for Forum Virium
Helsinki, which was established in 2005, are Destia, Digita,
Elisa, Nokia, TeliaSonera, TietoEnator, Veikkaus, WM-Data,
which is a LogicaCMG company, YIT Group and YLE (Finnish
Broadcasting Company). Co-partners are IBM, Itella, MTV Media,
SOK, Swelcom and Vaisala, and from public management the City
of Helsinki, Sitra (the Finnish Innovation Fund), Tekes and
VTT. SMEs are represented by Idean, ConnectedDay and
Fromdistance: A large number of growth companies operating in
the Helsinki area will also be taking part in development
projects.

Further information is available at: www.forumvirium.com

Greater Helsinki Promotion Ltd Oy

Greater Helsinki Promotion is company owned by the key cities
in the capital area and the Uusimaa Regional Council, whose
role is to use marketing means to increase international
awareness of the area and awaken the interest of companies,
highly skilled experts and investors in Helsinki.

Further information is available at:

www.helsinkibusinesshub.fi

Expert gives Helsinki car strategy low points

The Danish architect professor Jan Gehl gives Helsinki´s startegy on cars low points. Jan Gehl has much experience in making city centers more pedestrian friendly and active; he has developped these issues in for example cities like Melbourne, London, Zürich, Edinburgh, Rotterdam and New York. In many other bigger cities politicians have woken up to develop the city chore for people, by reducing cars. This boosts business and also tourism, the professor points out. People are drawn to cities because of their quality of urban life. It is not a question of banning cars, Gehl says, but the stategy to put traffic first is devastating for city centres. In Helsinki, instead of developing the city centre into a more pleasant place for people, political decisions on planning force the pedestrians underground into tunnels and spaces without daylight, Jan Gehl criticizes.

The newly appointed Helsinki Mayor for City Planning and Real Estate Hannu Penttilä does not want to comment on Jan Gehl´s views. He needs time to study the case, he says. We hope to hear his opinion one day soon. //aito

Storstadsarkitektur

Expert risar Helsingfors satsning på bilar

HBL Publicerad: 19/01 21:11

Allt fler stora städer gör det, gör tillvaron sur för bilarna i innerstan och tar tillbaka rummet för mänskligt umgänge. Det säger danske arkitekten Jan Gehl. Köpenhamn är föregångaren, Sydney ska ta efter men Helsingfors går sin egen väg.

Jan Gehl har ägnat nästan femtio år åt att skapa mer mänskligt, fotgängarvänligt livsrum i storstäderna. Han är arkitekt och professor och har varit engagerad i starten av förändringen i Köpenhamn. Där insåg beslutsfattarna redan i början av 60-talet att det var dags att återerövra staden och skapa miljöer för människor som möts till fots eller på cykel.

- Utvecklingen har visat att Köpenhamn inte valde fel. Jämfört med mitten av 80-talet rör sig nu fyra gånger fler fotgängare i innerstan och 36 procent av köpenhamnarna åker cykel till jobbet. Innerstan pulserar av liv. Av mänskligt liv.

Köpenhamn ordnade om sitt centrum utgående från fotgängarna och cyklisterna, befriade torg och kvarter från bilar och gjorde allt besvärligare för bilisten.

- Det handlar inte om antingen eller. Men bilarna ska inte få dominera, de ska inte uppta allt rum, fylla alla trottoarkanter och alla torg.

Han skrattar högt åt det ständiga påståendet om att innerstans varuhus och butiker går i konkurs om folk inte kan köra i centrum i egen bil och parkera överallt.

- Tvärtom, och de flesta storstäder upplever samma trend. I dag har folk mera fritid, studerar längre, lever längre, reser mycket, skaffar barn senare och är allt starkare urbant orienterade.

- Folk är inriktade på att njuta av livets goda och söker upplevelser och umgänge i det urbana landskapet, de väljer platser som lämpar sig för möten mellan människor. Människor trivs bland människor, i kvarter som håller liten, mänsklig skala, kvarter som är fyllda av visuell mångsidighet, aktiviteter, museer, kaféer, krogar och biografer, säger Gehl och tillägger att all den där shoppingen kommer vid sidan om.

Han tar också kål på myten om att de stora shoppingcentren i förorterna konkurrerar ut shoppandet i innerstan.

- När du har besökt ett stort shoppingcentrum har du besökt dem alla. De är alla likadana. Och de bjuder aldrig på upplevelser som flanerande i urbana kvarter. Han säger att den ekonomiska utvecklingen i städer som Köpenhamn och till exempel Melbourne som har satsat stort på att förbättra fotgängarnas livsrum är god.

- Tillströmningen av folk till innerstan leder till nya jobb och värdet på fastigheterna stiger.

Jan Gehl och hans arkitekter på kontoret i Köpenhamn är flitigt anlitade i hela världen. De har målat visioner och gjort planer för städer som Melbourne, London, Zürich, Edinburgh, Rotterdam och New York.

New York ska minska trafiken på Manhattan och inför trängselavgifter i likhet med London. Nu har Sydney hakat på trenden och ska åtgärda miljön utgående från en rapport av Gehl.

- Sydney är en skön stad, säger Gehl men ingen är så liten som fotgängaren i centrum av Sydney. Det finns inte en korsning eller gata som inte skulle utgå från bilen och bilisten. Folk som rör sig till fots är hänvisade till smala, trånga trottoarer och trafikljusen växlar så snabbt att inte ens den flinkaste fotgängare hinner kvista över gatan innan röd gubbe lyser. Gågatorna och torgen är bokstavligen underordnade trafiken och under centrum av Sydney löper ett nätverk av promenadstråk med en sammanlagd längd på 2,5 kilometer. Tunga motorvägar löper tvärs över innerstan och nere i den berömda hamnen med det spektakulära operahuset blockerar en massiv tågstation i betong utsikten.

Gehl föreslår att Sydney river den stora motorvägen, bygger torg och breddar trottoarer på bekostnad av bilarna och skapar plats så att folk kan krypa ut ur den underjordiska gångarna. Hans förslag har fått gott mottagande. Kampanjen kallas Take back the city, Återerövra staden.

Även om Sydney med sina drygt 4 miljoner invånare är av annan kaliber än Helsingfors finns ingen anledning till att Helsingfors inte borde se Sydneys innerstad som ett avskräckande exempel.

- Helsingfors är en vacker stad och har all potential. Men trafiken väger tungt och hur förvaltar staden närheten till havet? Var finns de trivsamma torgen och de intima mötesplatserna? Esplanadparken är det lysande undantaget, säger Gehl och tillägger:

- I städer som Helsingfors hänvisar man ofta till klimatet men varför ska man skapa artificiella rum för årets tjugo dåliga dagar när det finns tvåhundra fina. Under de där värsta dagarna kan man väl klä på sig ordentligt.

Han nämner att utesäsongen blir längre om förutsättningarna för umgänge utomhus blir bättre, det vill säga att trivseln ökar på bekostnad av bilarna.

- Förr träffades köpenhamnarna på kaféer och torg mellan maj och augusti. I dag mellan mars och jul.

Gehl understryker att Helsingfors har en hel del att lära av de övriga nordiska huvudstäderna som strävar att fösa bort innerstadstrafiken och upplåta uterummet åt stadsborna. Helsingfors å sin sida leder folk i tunnlar och ger plats åt bilar och p-platser.

- Stockholm införde trängselavgift på prov. Sedan röstade man om avgifterna och valde att behålla dem. Nu njuter stockholmarna. Människan är gjord för att promenera på sina två fötter.
HBL (link)

www.gehlarchitects.dk

Living Room Helsinki

Helsinki needs places - distinct, active, urban, beautiful places; rooms to live in.

Architect Juha Ilonen has mapped some such urban places, that have been neglected by the city so far. Empty pockets inbetween buildings, backyards, gated piazzas in front of public buildings that all provide great possibilities for urban life. In these now inactive spaces, instead there could be cafeterias, galleries, temporary exhibitions, wine bars, workshops open to the public etc. These are spaces that by simple actions (but hindered by a labyrinth of bureaucratic red tape) can be taken into use as rooms for the citizens.

As the City of Helsinki is trying to image itself for example as the innovative “Helsinki Living Lab”, it cannot do this by words alone. Our city culture and space needs to provide the means for innovation to happen. People have to be able to meet, discuss, try out ideas and also fail in an open and flexible city space. We need tolerant spaces to meet.

Please do step on the grass. //aito

The map shows the locations of architect Juha Ilonens city space activation spots. Click on location to see the space:

Olohuone Helsinki map (link)

Bulevardi/Annankatu, the backyard of the Aleksanteri Theatre gets new life when bigger windows are opened on street level in the hotel building next to it

Tulli- ja pakkahuone fenced garden turned into public space and entrances into basement workshops opened in the stone foundation

Helsingin Sanomat article (link)