Vanhusten vuosisata

”Väestörakenteen muutos on terveydenhuoltoa enemmän asuntopoliittinen ongelma.”

Lyhennelmä luennosta Aalto Yliopistolla 10.10.2014.

Vanhusikäryhmät kasvavat suuressa osassa maailmaa, samalla kun lasten määrän kasvu on maailmassa saavuttanut lakipisteen. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa vanhuksia hoitaa vähenevä määrä työikäisiä. Suomessa on ikäperusteisesti rahoitusta per vanhus yli puolet nykyistä vähemmän käytettävissä vuoteen 2040 mennessä. Vanhustenpalvelukokonaisuus tulee siis perusteellisesti uudelleen organisoida niin, että järjestelmä on kaksi kertaa parempi.

Tärkeiksi ratkaisuiksi järjestelmän uudistamisessa nousevat jokapäiväinen arkikuntoutus (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen), sekä asuminen vanhusystävällisine pärjäämisympäristöineen. Nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen, ja niiden puitteissa voidaan rakentaa automaattista kuntoutusta edistävä rakenne.

Graafi kertoo hoitojaksojen osuuden, joka Suomessa käytetään EU-suositusten vastaiseen hoivaan (punainen). Kun vanhusikäluokka kaksinkertaistuu, summa kasvaa suhteessa, ellei järjestelmää muuteta. Vertaa: Suomen julkisvelka lisääntyi vuonna 2013: 5 Mrd€ (valtio) + 2 Mrd€ (paikallishallinto).

Tällä hetkellä terveydenhuoltojärjestelmä käyttää suurimman osan vanhusten hoivaresursseistaan vanhusten pitkäaikaiseen asuttamiseen ympärivuorokautisen hoivan rakennuksissa. Vanhusten laitokseen asuttamisen syynä on muistisairauden ohella pärjäämättömyys omassa koti- ja sen palveluympäristössä. Jotta nykyistä kallista järjestelmää saadaan purettua, tulee suomalainen tulevaisuuden yhteiskunta rakentua niin, että myös heikommat voivat siinä pärjätä. Vanhuksen liikkumissäde rollaattorilla on noin 150-200 m, joka pakottaa suunnittelemaan ympäristön mittakaavan, ja mm. liikennejärjestelyjen kokoluokan tarkasti. Rakenteen tiivistyminen mahdollistaa lähipalvelujen tuottamisen, verrattuna haja-asutukseen.

Erillisestä rakennuksesta integroituun järjestelmään

Hoivarakennukset ovat tällä hetkellä järjestelminä olemassa olevasta yhteiskunnasta erotettuja. Erillisen yhteiskunnan pyörittäminen laitoksen sisällä on kallista: toiminta on päällekkäinen kaksoisjärjestelmä. Suuri osa nyt laitoksessa erikseen tuotettavista mm. ravintola-, pesula-, viihdepalveluista on jo olemassa laitoksen vieressä, kaupunki- ja kyläyhteisöiden tiivistymissä.

Tulevaisuuden vanhushoiva rakentuu integroiduksi osaksi kaupunkia ja kyläyhteisöä, sitä samalla vahvistaen.